omavalvonnan lyhyt oppimäärä, osa 1

jossa opimme mitä tarkoittaa kollektiivinen vastuu, poikkeamat ja korjaavat toimenpiteet





Periaate on, että kaikki me, jotka tavalla tai toisella käsittelemme muille syötäväksi tulevaa ruokaa tai naminamia, pidetään huolta, ettemme ensinnäkään itse sörki elintarvikkeita likaisiksi, ja toiseksi katsotaan vähän kaverinkin perään. Meitä on paljon ja teemme toisistamme tietämättä duunia tuotantoketjujen eri kohdissa: maatiloilla, Atrialla, jäähallien kanttiineissa, Sinebrychoffilla, Pikkurastaassa, Keskolla, päiväkodeissa ja R-kiskoilla. Muun muassa. Kaikki me olemme kuin pikku muurahaisia, jotka ahertavat yötä päivää, jotta te, armaat lukijamme, ette saisi listeriabakteereja, stafylokokkibakteereja, kalikiviruksia ja muita ikäviä basiliskoja ruokanne kylkiäisinä.


Kauheasti draamaa heti aamusta alkaen


Varhain eräänä aamuna tukkuliikkeen kuljettaja oli kiireessään hyljännyt tilaamamme ruokatarvikkeet ulos oven taakse. Voi voi kuljettaja, nyt teit kyllä ihan väärin! Mitäs jos utelias lintu, nälkäinen jyrsijä tai paikalle tepasteleva metsän eläin olisi käynytkin aterioimaan meidän ruoilla? Sitten kyllä olisi harmia riittänyt ja ruoat käyttökelvottomia.


Toinen riski liittyy ruokien säilytyslämpötiloihin. Ruokavirasto (huokaus - uusi nimi, juuri kun olemme työllä ja vaivalla oppineet että se on Evira) on ystävällisesti ohjeistanut, missä lämpötiloissa kukin tuote tai tuoteryhmä tulee säilyttää, ja näitä lämpötiloja ei saa edes hetkellisesti ylittää kuljetuksenkaan aikana. Kuormassa oli kuohukermaa ja pakasteita. Kääk.


Kolmantena ongelmana on, ettemme päässeet tekemään ajoissa vastaanottotarkastusta. Se on se tarkkaan määritelty käänteentekevä taitekohta, jossa vastuu kuormasta siirtyy myyjältä ostajalle.


Muitakin riskejä tulee mieleen. Jauhot – esimerkiksi - eivät olisi tykänneet sateesta. Tai en minä jauhojen tunne-elämästä ole varma, mutta leipurin mielipiteen saatan aavistaa, ja hän saa tukea viranomaisten ohjeista: kuivatuotteet pitää säilyttää kuivassa. Taivasalla sateessa ei ole kuivaa.





Ei käynyt kuinkaan?


Tuotteet eivät ilmeisesti ehtineet olla omillaan pitkään, sillä aina neuvokas työntekijämme Melissa kiiruhti heti katastrofin todettuaan mittaamaan pakasteet ja kermat infrapunalämpömittarilla. Ne eivät olleet ehtineet nousta kriittisten rajojen yläpuolelle. Onneksi. Myöskään merkkejä eläinten bileistä ei näkynyt. (Jauhoja kuormassa ei ollut mutta olisi voinut olla. Ja totta puhuen tuona aamuna ei edes satanut.)

Johtopäätös oli kaikkien viranomaisten pöpöjen invaasiolta varjelevien neuvojenkin valossa, että ruokatarvikkeita ei ole tarvis lähettää sinne mistä ovat tulleetkin. Ne olivat kokeneet vain pienen aamullisen seikkailun ja päätyivät täysin vahingoittumattomina Pikkurastaan hellään huomaan. Ja näin tämä tarinamme päättyy onnellisesti ja pikkulinnut välttyivät ylensyönniltä sekä närästykseltä.

Mutta ei tässä vielä kaikki.


Tarinalla on kuin onkin opetus


Viranomaisten slangilla puhutaan poikkeamista ja korjaavista toimenpiteistä. Tuo yllä kuvattu episodi on se poikkeama. Ihan kelpo termi, kun asiaa ajattelee. Varmaankin jonkun laatuinsinöörin lanseeraama – ja tämän sanon kaikella lämmöllä ja kunnioituksella laatuinsinöörejä ja heidän arvokasta työtään kohtaan. Poikkeama tarkoittaa oikeastaan ihan sitä itseään: on tapahtunut jotain, mikä ei ole normaalitilanteeseen kuuluvaa.


Kollektiivisen vastuun vuoksi olimme yhteydessä tukkuun ja kerta kaikkiaan (mitään siihen lisäämättä, mitään pois jättämättä) raportoimme, mitä oli päässyt käymään. Sivumennen todettakoon, että viranomainen ei ole antanut suosituksia eikä ohjeita siitä, miten tämä ilmoittaminen tapahtuu: saimme siis itse päättää, olemmeko esimerkiksi tuohtuneita, vihaisia vai neutraaleita. Pääasia on, että raportoimme.


Tukkuliike vastaanotti tiedon prosessoitavakseen omissa tiedonjalostusmekanismeissaan. Ideana on, että jatkossa hankkimamme ruokatarvikkeet päätyvät sisälle ihan siihen silmiemme alle asti. Keskusteluissa ilmeni, että me torvelot olimme itse menneet myöhentämään aukioloaikojamme tunnilla kertomatta siitä tavarantoimittajalle. Sovimmekin uudet toimitusajat tukkutoimituksille. Hommaan löytyi siis ratkaisu, vieläpä helppo sellainen, molemmille osapuolille sopiva. Olemme tukkufirman kanssa edelleen oikein hyvät kamut. Saimme molemmat taivaallisena lahjana oppia, miten jälleen kerran osaltamme varmistamme prosessien sujuvuuden jatkossa entistä ehompaan kuosiin.





Loppulauselma


Ja jotta tämä tapaus ei jättäisi synkkiä varjojaan eikä jäisi kummittelemaan kenenkään mieliin, niin joudun tunnustamaan, että saatoin ehkä ihan pikkiriikkisen verran revitellä tapauskuvauksella. Oikeasti kyseessä oli erittäin arkinen ja muun tohinan ohella päiväjärjestykseen hoidettu tilanne, joita tulee eteen eri muodoissaan. Elikkäs valtakunnassa kaikki hyvin, ja sen pituinen se.


Kiitos ja kumarrus, että jaksoit lukea tänne asti.




32 katselukertaa