Etsi
  • Päivi Rastas

Malja uudelle vuodelle ;)



Tämänkertaiselle vuodenvaihtumiselle on ladattu hurjasti odotuksia. Uuteen vuoteen kiteytyy toivo paremmasta huomisesta.


Taakse jäänyt vuosi oli aidosti vaikea ja monelle hyvin surullinen. Uudelta vuodelta toivotaan valoa, siltaa synkän ajanjakson ylitse, paluuta ”normaalimpaan” arkeen koronan jälkeen.


Silti vuoden vaihtuminen on vain kellon viisarin siirtymä. Teot ja ratkaisut eivät ohjaudu kalenterin mukaan vaan monimutkaisten, toisiinsa kietoutuvien syy-seurausyhteyksien vääjäämättömässä ketjussa. Mutta onhan se aika hauska sattuma, että uskoa tulevaan merkitsevä koronarokote tuli markkinoille juuri vuodenvaihteen aikoihin!


Me hahmotamme ajan kulumisen kalenterin mukaan. Joku viisas sanoi että ihmiselle on tyypillistä viipaloida ajatteluaan sopiviksi annospaloiksi. Vuosi 2020 painuu kollektiiviseen muistiin koronavuotena, jonka synkkiä tunnelmia harva jää kaipaamaan. Vuodelta 2021 toivomme muutosta. Ehkä se uusi ”normaali” on oleva jotain muuta kuin ennen koronaa, mutta tänään, tammikuun ensimmäisenä päivänä meillä on lupa toivoa, että voimme jatkaa elämäämme ilman pelkoa.


Pikkurastaalle viime vuosi oli totta kai raskas. Keväällä jouduimme sulkemaan kahvilan moneksi viikoksi ja jo sitä ennen näimme edessä olevat vaikeudet. Mutta kun kesä koitti, avasimme kahvilan ja asiakkaat palasivat! Viime kesä ja alkusyksy olivatkin kahvilassa työntäyteistä ja iloista aikaa aina siihen asti, kunnes pandemian uusi aalto alkoi levitä. Olemme joutuneet mukautumaan ja sopeutumaan. Kiitos kaikille teille uskollisille asiakkaillemme, että olemme voineet jatkaa toimintaamme!


Vuosi 2020 oli itselleni työläs. Olen tehnyt lisätyötä pankissa kolmena päivänä viikossa, mikä on kahvilan ohella merkinnyt seitsemänpäiväisiä ja välillä jopa 80-tuntisiksi venyviä työviikkoja. Kahden työn tuomat haasteet, jatkuva tautitilanteen seuranta, huoli siitä, että kahvilassa sekä me itse että asiakkaat noudattavat huolellisesti hygieniaohjeita, on ollut kuluttavaa.


Samalla tapahtui hienoja asioita. Saimme alkukesällä pienen koronatuen valtiolta, sen turvin saatoimme suunnitella kesän toimintaamme, uudistimme nettisivut, hioimme toimintaamme. Lähdin mukaan perustajajäsenenä Itä-Uudenmaan Yrittäjänaisiin, sieltä olen saanut paljon sparrausta, tukea, uutta näkökulmaa ja ystäviä! Kahvila on saanut uusia asiakkaita. Syksyn edetessä aloin huomata, että meidät tunnetaan lähialueita pidemmälläkin.


Uskon, toivon ja odotan vuodelta 2021 sitä, mitä kahvilan koko kaksivuotisen taipaleen ajan olen odottanut: että toiminta pääsisi vihdoin ja viimein kunnolla jaloilleen. Että voisimme alkaa toteuttaa uusia hankkeita ja valjastaa voimavarojamme uutta luovaan. Näen että se aika on tulossa ihan pian. Kärvistellään vielä hetki – kyse on enää kuukausista. Tähän itse uskon lujasti.


Olen kohdannut asiakaspalvelutyössäni kahvilassa ja pankkitiskin takana asiakkaita, jotka ovat itse sairastaneet koronan, tai joiden joku läheinen on menehtynyt koronaan, tai jotka työskentelevät koronapotilaiden kanssa. Minulla on ollut onni saada pysyä itse terveenä, ja niin on myös lähipiirini. Mutta se voi muuttua ihan koska vain – yhdessä henkäyksessä. Olen itse työssäni ihmisten kanssa tekemisissä niin pankissa kuin kahvilassa, ja Melissa samoin joutuu altistumaan mahdolliselle tartunnalle työpäivinään. Olen toki huolissani omasta terveydestäni mutta vielä enemmän siitä, mitä tapahtuisi, jos kahvila olisi millään tavoin osallisena yhdenkään asiakkaamme sairastumiseen. Näistä syistä painokkaasti pyydän, että kahvila-asiakkaat kunnioittavat niitä selkeitä ja helppoja hygieniaohjeita, joita meillä ja yhteiskunnassa yleisemminkin edellytetään. Pikkurastas ei kaipaa yhtäkään asiakasta, joka tietoisesti vaarantaa käytöksellään sekä meidän työntekijöiden että muiden asiakkaiden terveyden.


Tammikuun alkupuolella, hiljaisimpina viikkoina, pidämme kahvilan hetken ajan suljettuna (7.-18.1.). Teen tuonakin aikajaksona kakkostyötäni ja hiukan joudun kahvilankin asioissa työskentelemään mutta kyllä aion pitää vähän lomaakin. Minulla on yksi rakas harrastus ylitse muiden: lukeminen. Päänsisäinen häly ja levottomuus esti kirjojen ääreen hiljentymisen kuukausiksi, vuosiksikin, mutta nyt rauha on palannut ja siitä iloitsen. Joululahja (Tommi Kinnusen ”Ei kertonut katuvansa”) hujahti jouluiltaan mennessä. Tällä hetkellä ahmin Monika Fagerholmin kirjaa ”Kuka tappoi bambin?” e-kirjana. Ainoa uudenvuoden lupaukseni onkin, että pidän kiinni kirjallisuudesta.


Hyvää alkanutta vuotta – ja tervetuloa kahville myös vuonna 2021!




Kuva 1: pixabay.com/Bru-nO

Kuva 2: Marissa Tammisalo


38 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki