• Päivi Rastas

Solhultin tarina

... jonka osaksi Pikkurastas on sittemmin kiinnittynyt




Kahvilassa käy toisinaan asiakkaita, jotka tuntevat kahvilakiinteistön vaiheet. Monella asiakkaallamme on kirkkaina säilyneitä muistoja talosta ja sen aiemmista asukkaista. Vielä useampi asiakkaamme on kiinnostunut kuulemaan, mikä rakennuksen tarina oikein on: talohan on selvästikin ollut joskus jonkun koti.



Loppuvuonna 2018, kun olin viimeistelemässä pian avattavan Pikkurastaan sisätiloja, kuului iltapäivän hämärissä ovelta koputus. Sinä hetkenä, kun tuon terassin puolen oven avasin, tutustuin mitä ystävällisimpään perheeseen, Tom Sundbäckiin puolisoineen ja tyttärineen; ihmisiin, joiden entiseen kotiin olin ihastunut ja päättänyt kahvilani perustaa. Tuo hetki on piirtynyt muistiini, ja Sundbäckeistä on tullut kahvilalle ja minulle itselleni tärkeitä henkilöitä.



Annetaan siis Tom Sundbäckin itsensä kertoa talon historiasta:



"Kiinteistö, jossa Café Pikkurastas toimii, on nimeltään Solhult. Rakennus sijaitsee Kallbäck-nimisessä kylässä, ja entinen peltoalue, jossa kiinteistön puutarha kukoistaa, kuuluu Massby-nimiseen kylään. 1940-luvun puolivälissä, sotien jälkeen vanhempani ostivat isäni vanhemmilta noin 5000 m2 peltoaluetta, ja naapurilta he ostivat noin 1000 m2 rakennuspaikaksi.




Ensin he rakensivat pienen mökin, joka myöhemmin toimi saunana. Rakennus on purettu. Syksyn 1948 ja talven 1949, siinä vaiheessa 2 lapsinen perhe asui suht koht ahtaasti ja alkeellisesti mikä oli yleistä sodan jälkeisessä Suomessa. Asuinrakennus valmistui 1949 asuttavaan kuntoon. Rakennusta laajennettiin 1986. Rakennuksen nykyinen peltikatto on tuolloin 1986 uusittu koko rakennukseen ja hyvänä on säilynyt.


1990-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneet eivät ota uskoakseen, että 1950-luvulla oli vain ulkohuussi ja vesi kannettiin sisälle. Huussi on nähtävissä vielä tänäkin päivänä ja tontilla oleva kaivo on toimiva. Pikkuhiljaa perhe vaurastui ja sisälle saatiin vessa ja vesiposti sekä keskuslämmitys.





Kaksikerroksisen rakennuksen alla oli autotalli, johon sen aikainen kuorma-auto mahtui hyvin. Vuodesta 1966 sinne mahtui myös kuorma-auton lisäksi ensimmäinen henkilöautomme Ford Anglia, kun oikein taitavasti parkkeerasi. Kun kalusto suureni niin ammattiautoilijan työkalu sai yöpyä ulkona.


Uuden Porvoontien parannus- ja levennystoimenpiteistä johtuen tontin koko on pienentynyt vuosien saatossa. Tontilla oli mm yksi tammi, jonka isäni oli tuonut Summasta sota-aikana ensimmäisellä lomallaan. Tammentaimia oli kolme, jotka hän istutti vanhempiensa Marielund-nimiselle kiinteistölle, joka sijaitsee puolen kilometrin päässä Solhult-kiinteistöstä ja on nykyisin Partiolippukunta Puskapartiolaisten omistuksessa. 1960-luvun lopulla hän siirsi serkkunsa kanssa yhden tammen omalle tontilleen, mutta nykyisten kevytliikennejärjestelyjen johdosta tammen juuret katkesivat ja se kaatui. Sitä menetystä sotaveteraani tietenkin suri viimeiset vuodet.





1951 perheeseen syntyi kuopus, joten vuoteen 1957 asti taloa asutti 3 lapsinen perhe. Koulumatka koitui vanhimman lapsen kohtaloksi viidesluokkalaisena.


Perheen muodostivat v 1920 syntynyt Anders Knut Gustav Sundbäck, v 1921 syntynyt Maila Annikki Sundbäck os. Malinen, lapset Tuija Margareta s 1945, Tom Olavi s 1948 ja Leena Sisko s.1951. Solhultiin syntyi myös Maila ja Knut Sundbäckin ensimmäinen lapsenlapsi, joka asui vanhempiensa kanssa yläkerrassa ensimmäiset kuukautensa.


Toivoa sopii, että jotain alueen vanhaa säilyisi ja, että Café Pikkurastas voisi toimia kiinteistössä pidempäänkin."


Muistelut kirjoitti Tom Sundbäck




Yllä Tom Sundbäck siis kertoi Solhultin talon vaiheista. Olen ripotellut tekstin joukkoon ottamiani kuvia kahvilan pihalta: Knut Sundbäckin kerrotaan olleen varsinainen viherpeukalo! Myös Tom viittaa tähän epäsuorasti tekstissään. Puutarhassa saavat vanhat perennat kukkia. Ne muistuttavat meitä menneiden vuosikymmenten ihmisistä, heidän iloistaan ja kättensä jäljestä.