• Päivi Rastas

Yrittäjän leirinuotio

Tämä teksti on aiemmin julkaistu Itä-Uudenmaan Yrittäjänaiset ry:n blogissa



Lokakuun lopulla kahvilassa kokoontunut joukkio asettui istumaan ikkunapöytään, josta avautui näkymä hiljaiseen puutarhaan. Oli aamupäivä, ulkona kuulas, lähes aurinkoinen loppusyksyn päivä valaisi maahan varisseet koivunlehdet, vielä viheriöivän, hivenen liian pitkäksi kasvaneen nurmikon, etäämpänä levittäytyvän pellon.


Kokouksen kaikki osallistujat olivat naisia ja jokainen heistä oli ennen saapumistaan jo ehtinyt hoitaa muitakin askareita. Joku oli ehkä lähettänyt lapsensa kouluun tai vienyt päiväkotiin. Toinen on kenties ehtinyt hoitaa muutaman kiireisen puhelun ja lähettää monta työviestiä. Minä olin tullut kahvilaan leipomaan ja aloittelemaan päivän järjestelyjä, kun aurinko vasta viivytteli taivaanrannan takana.


Haettiin kahvia, vaihdettiin kuulumisia. Viriteltiin läppäreitä, testattiin yhteyksiä, odotettiin osallistujia etäyhteyksien välityksellä mukaan kokoukseen.


Samassa paikassa reilut puoli vuotta aiemmin sama porukka oli kokoontunut perustamaan Itä-Uudenmaan Yrittäjänaiset ry -nimisen yhdistyksen. Ilma ei siis suorastaan väreillyt pitkän historian havinaa mutta yhdistyksen syntymä osui koronan takia niin kivuliaaseen ajankohtaan, että monia muita värinöitä leijaili ilmanalassa tuona lokakuisena aamupäivänä sitäkin enemmän. Jokainen meistä osallistujista olimme tahoillamme kohdanneet epidemian aallot. Puoleen vuoteen ehtii mahtua yrittäjän taipaleella paljon iloja, pettymyksiä, yllätyksiä, suunnanmuutoksia, uusia avauksia, huimaavia ideoita, lupaavia asiakkuuksia. Ja siellä kaiken pöhinän pohjalla jatkuva epävarmuus potenssiin kymmenen.


Ihan tarkasti en enää edes muista, kuinka niinsanotusti avauduin yrittäjäkollegoille tuntemuksistani - mutta niin siinä pääsi käymään. Tunnelmani olivat sysipimeät kauniista säästä huolimatta. Kahvilan näkökulmasta syksy näytti niin epävarmalta. Koronatilanne valtakunnallisesti heikkeni nopeasti. Ilta illan jälkeen kotitelevisioihin ilmestyivät tutuiksi käyneet puhuvat päät ilmaisemaan kansalaisille syvän huolensa epidemiatilanteen johdosta. Oli selvää, että edessä olisi vaikea loppuvuosi – ja sen pidemmälle en uskaltanut edes ajatella. Ja aina välillä, kun muulta murehtimiselta muistin, pelkäsin että joku läheiseni tai itse sairastuisin koronan vaikeaan muotoon.


Nyt osaan jo olla iloinen siitä, että avauduin, vaikka kokouksen jälkeen vähän hävetti. Että mitä ne nyt minusta ajattelee. Onko minusta yrittäjäksi ollenkaan, tämmöinen naiivi itkupilli. Kunnon yrittäjä ei ruikuta!


Kunnes kokousta seuraavana päivänä minua odotti ymmärtävä ja rohkaiseva tervehdys yrittäjänaisilta. Ele oli kaunis: koin tulleeni kuulluksi ja nähdyksi. Ymmärretyksi.


Ja juuri tätä haluan korostaa.


Keskustelimme lokakuun kokouksessa pitkään arvoista. Perustaessamme keväällä yhdistyksen määrittelimme itsemme luovasti. Päätimme yleisempien yrittäjyyteen liittyvien tavoitteiden ohella olla ryhmä, jossa meillä on lupa käydä rehellistä ja avointa keskustelua turvallisesti. Lokakuun kokouksessa lisäsimme yhdistyksen arvoihin tärkeän sanan: avoimuus.


Yrittäjä on työnsä, vastuunsa, taloutensa ja pelkojensa kanssa hirvittävän yksin. Sen vuoksi loimme yhteisön, kuin leirinuotion, jonka äärelle kokoontua, joka tukee yrittäjää muulloinkin kuin juhlapuheiden aikaan. Kollegoiden tuki voi olla lottovoitto, kun se osuu oikeaan hetkeen. Ja se on tukea joka ei tarvitse sanoja eikä suuria eleitä, sillä meillä jokaisella on pitkän kokemuksen mukanaantuomaa ymmärrystä toista yrittäjää kohtaan.


Samaa avoimuuden jatkumoa edustaa yhdistyksen alkava hanke, joka kulkee työnimellä Ideapuristamo. Ideapuristamon tarkoituksena on parviälyä hyödyntämällä tuottaa tuoreita ideoita yksittäisen yrityksen heittämään haasteeseen. Case-yritys antaa ryhmälle kaiken tarvittavan tiedon – joskus luottamuksellistakin – ja muut osallistujat sitoutuvat puolestaan tutustumaan saamaansa tehtävään huolellisesti ja työskentelemään haasteen hyväksi. Ideapuristamon ajatus on vallankumouksellinen!


Lokakuun kokouksessa polkaistiin käyntiin hanke, jossa koottiin konkreettisia vinkkejä selviytyä koronasta. Vinkit on koottu jäsenistön käyttöön. Niin ikään käynnistimme talousaiheisen luentosarjan Voihan saatavan saatava.


Lokakuu meni menojaan, joulut on vietetty ja vuosikin vaihtui. Luentosarja on käynnistynyt ja Itä-Uudenmaan Yrittäjänaiset ry:n työ jatkuu. Uusia kokouksia ja uusia hankkeita. Ideoita enemmän kuin toteuttaa ehditään. Kevättä kohti mennään helmat heiluen ja uusia tilaisuuksia pukkaa.


Mutta miten tarinamme kahvilayrittäjä jakselee? Ihan hyvin. Yrittäjä sai leirinuotioltaan tarvitsemansa tuen. Sain kadonneen optimismini langan päästä kiinni. Suuntasimme kahvilassa leivinuuni hohkaten kohti joulusesonkia. Olen myös levännyt – ikuisuuskysymys, jonka äärellä tulen kipuilemaan vielä useaan otteeseen. Kahvilan ikkunoista avautuu nyt talvinen, lumen pehmentämä maisema. Sisällä tuoksuu kardemumma ja tuore kahvi. Tarkka nenä saattaa haistaa myös vienon rommin aromin. Se johtuu runebergintortuista.


Päivi Rastas

Café Pikkurastas

Itä-Uudenmaan Yrittäjänaiset ry:n varapuheenjohtaja



17 katselukertaa0 kommenttia